Ytimestä rajalle

En tiedä tarkalleen missä vaiheessa Turkki on EU-jäsenyyden hakuprosessissa, mutta mikäli homma menee putkeen, niin rakkaan Vanhan Mantereemme reuna kulkee sen jälkeen Irakin, Iranin ja Syyrian rajoja myöten. Kuulen mielessäni Ranskan parlamentin tuhahtelut kun Irak hakee EU-jäsenyyttä. Mutta toisaalta Israel on osallistunut jo vuosikaudet Euroviisuihin eli kaikesta huolimatta rajat ovat hämärät, ja hyvä niin.

Joka tapauksessa rupesin miettimään tätä juttua kun testiryhmämme kokeili Istanbulin lentokentällä amerikkalaisen Starbucksin frappuccinoa ja lattea. Hinta oli kohdallaan (3,50€/ tuote), maku sama kuin Lontoossa ja euroilla maksaminen onnistui, tämä tosin johtuu varmaan siitä että olimme lentokentällä..

Matka meni hyvin, vaikka kaverin laukku ei koskaan saapunut tänne asti, ja ollaan kuin ollaankin Damaskoksessa. Päiväohjelmaan on liittynyt eksymistä kaupungilla, totuttelua kuumuuteen ja asioimista arabiaksi (nössöilin liittymän avaamisessa ja kämpän etsinnässä kun en halunnut ottaa riskejä ja hoidin homman englanniksi…pahapaha). Välillä kun yrittää rohkeasti päästää suustaan ”As-Salaamu ’alaykum” vastauksena saa hymyn ja ”so, speak English, yes?”, ja kun eilen kysyin tietä yhdeltä verhotulta naisporukalta, he puhuivatkin farsia, mutta olivat oikein ystävällisiä. Kaikki täällä ovat erittäin ystävällisiä ja auttavaisia.

Ystäväni on hastunut paikalliseen miesten asuun, valkoiseen galabeiaan, koska se on hänen mielestään ihan kuin Matrix-elokuvasta.

Eilisen taboulehin (tomaatti-korianteri-salaatti) syömisen vuoksi olen tämän päivän ynissyt ja kieriskellyt kuumeessa sängynpohjalla ja harrastanut muuta tahdosta riippumatonta ruokamyrkytykseen liittyvää. Respan vanha mies antoi mulle minttuteetä ja jogurttia kun pyysin appelsiineja huonoon olooni. Hän tosin tuntuu tietävän paremmin. Hän myös kielsi multa taboulehin syömisen vastaisuudessa. Eli ollaan hyvissä käsissä.

En kirjoita mitään nähtävyyksiin liittyvää, täällä on kaikkea niin paljon ja asiat löytyvät matkaoppaista. Menen takasin nukkumaan.

V.M.

Europaeae tourismo

Kovasta sateesta huolimatta kaikki oli loistavasti "Manneken Piss"-patsaan luona. Tiedoksi muuten, että näimme myös "Janneken Piss"-patsaan. Arvasitte varmaan että kysessä on mannekenin naispuolinen versio. Se oli pimeällä sivukujalla seinässä olevassa syvennyksessä, jonka edessä oli kalterit, ja paikalla ei ollut yhtään turisteja. Hmmm... vedimme Marian kanssa huolestuneina johtopäätöksiä Euroopassa paljon puhutun tasa-arvon toteutumisesta ja toteutumattomuudesta.
Myöhemmin pojat ostivat meille suklaata lepyttääkseen meitä, koska aloimme olla huonotuulisia mäkättäjiä käveltyämme sateessa tuntikaupalla. Kengät hiersi, tukka oli huonosti ym. jäkäjäätä. Suklaa oli aivan kauheen hyvää!







mutta koska matkan puolivälissä usein eteen tuleva psykologinen kuoppa osoittautui suklaasta huolimatta liian syväksi, käperryimme marian kanssa junassa lopulta suomalaisuuteemme..


Belgian matkalla kerääntyneen tutkimusmateriaalin määrä ei ole kehuttava, mikä taas johtuu tutkijan laiskottelusta sängyn pohjalla. Eli tarvitsen jonkun vertailukohdan, jotta olisi jotain painavaa sanottavaa jonka voin sitten lopuksi kirjoittaa tälläisella fontilla. Joten, liput Damaskokseen on siis ostettu ja hotellit varattu. Siellä on lämmin, siellä on halpaa, siellä on hyvää ruokaa. jess!!
ja se on tietenkin maailman vanhin kaupunki jonka kulttuuriaarteet ovat mittaamattoman arvokkaita ja jonka ikivanha tähän päivään asti jatkunut eläväinen sivilisaatio on jättänyt jälkipolvillepaitsimateriaalisiamyöshenkisiämuistomerkkejäjoidenkokeminenseuraavanvuodenaikanatuleevarmastiolemaanyksielämänimerkittävimmistä.......



V.M.

Euroopan Ydin?

Vaselinemermaidin blogi näkee päivänvalon ensikertaa tänään 13.8.2006. Ja onko parempaa paikkaa tilaisuudelle kuin Brysseli, EU:n pumppaava sydän? Todellakin on, mutta koska alkuperäinen matkasuunnitelma meni uusiksi johtuen Libanonin pommituksista ja belgialaisen matkakumppanini viisumisähläyksistä vietämme muutaman lisäpäivän Belgiassa ennen siirtymistä määränpäähämme Damaskokseen, Syyriaan.

Ajattelin käyttää tämän tilaisuuden päästäkseni mahdollisimman lähelle Euroopan Ydintä.
Tähän mennessä olen nähnyt siitä häivähdyksen vierailtuamme Euroopan komission lounaskanttiinissa joka oli puitteiltaan kuin iso kouluruokala, mutta jonkun rikkaan erikoiskoulun, jossa saa valita monen monituisista kylmä-ja lämminruokavaihtoehdoista, jälkiruoista ja leivistä, ja jossa tarjottimet laitetaan liukuhihnalle jota pitkin ne siirtyvät seinässä olevaan aukkoon jonka toisella puolen on varmaan jotain hi-techiä joka teleporttaa ruoantähteet jonnekin kauas.. en tosin harmikseni päässyyt selvittämään kuka saa nauttia juuri näistä nimenomaisista Euroopan rääppiäisistä. Voimme kuitenkin arvailla, ja jos tulee tietoja niin pitäkää mut ajantasalla. (Alla vierailijatarra jonka kiinnitimme rinnuksiimme.)


Nuuskintani jatkui eilen hieman erilaisissa ympyröissä. Sain lähikontaktin paikalliseen yläluokkaan kaverin kaverin uima-allasjuhlissa. Hengasimme altaanvieressä olevassa lisärakennuksessa, jonka olohuoneeseen olisi mahtunut meidän entinen omakotitalo.Ylin kuva on otettu allastalon seinää kipuavien viinirypäleköynnösten katveessa. Isäntämme isoisä oli joskus ollut jonkun kaupungin pormestari, mikä selittää hulppeat tilukset. Harmikseni en osaa ranskaa, joten olin uimisen, krokettimatsin ja vohvelinsyönnin jälkeen karkoitettuna jonnekin sosiaaliseen periferiaan. Tyydyin kuuntelemaan David Bowieta iPodillani ja silittelemään 13-vuotiasta lähes sokeaa kultaista noutajaa nimeltään Tornade kun muut kirmasivat talon pihalla olevalla tenniskentällä. Ei kovin eurooppalaista meininkiä minulta.. Vohvelit oli kyllä hyviä, vaikka "going native" ei aivan onnistunutkaan. Huolestuttavinta oli tunteeni täydellisestä joukkoon kuulumattomuudesta vaikka kaikki olivatkin kovin ystävällisiä. Huomio itselle: opettele ranskaa. Tai ehkä olen vain siinä vaiheessa kuukautta, että itkupilli-/itsesäälivaihe olisi tullut joka tapauksessa. Tämä tutkimukseni ei ole kovin objektiivinen, mutta eipä ole mikään mukaan tiedon keräys.

Lisää tietoja muutaman päivän kuluttua. Aion seuraavaksi tyhjentää valkoviinilasini, kurtistaa kulmani ja miettiä mitä täällä maailmassa oikein tapahtuu..eli en tehdä mitään mistä seuraisi juurikaan mitään.

V.M.