Euroopan Ydin?

Vaselinemermaidin blogi näkee päivänvalon ensikertaa tänään 13.8.2006. Ja onko parempaa paikkaa tilaisuudelle kuin Brysseli, EU:n pumppaava sydän? Todellakin on, mutta koska alkuperäinen matkasuunnitelma meni uusiksi johtuen Libanonin pommituksista ja belgialaisen matkakumppanini viisumisähläyksistä vietämme muutaman lisäpäivän Belgiassa ennen siirtymistä määränpäähämme Damaskokseen, Syyriaan.

Ajattelin käyttää tämän tilaisuuden päästäkseni mahdollisimman lähelle Euroopan Ydintä.
Tähän mennessä olen nähnyt siitä häivähdyksen vierailtuamme Euroopan komission lounaskanttiinissa joka oli puitteiltaan kuin iso kouluruokala, mutta jonkun rikkaan erikoiskoulun, jossa saa valita monen monituisista kylmä-ja lämminruokavaihtoehdoista, jälkiruoista ja leivistä, ja jossa tarjottimet laitetaan liukuhihnalle jota pitkin ne siirtyvät seinässä olevaan aukkoon jonka toisella puolen on varmaan jotain hi-techiä joka teleporttaa ruoantähteet jonnekin kauas.. en tosin harmikseni päässyyt selvittämään kuka saa nauttia juuri näistä nimenomaisista Euroopan rääppiäisistä. Voimme kuitenkin arvailla, ja jos tulee tietoja niin pitäkää mut ajantasalla. (Alla vierailijatarra jonka kiinnitimme rinnuksiimme.)


Nuuskintani jatkui eilen hieman erilaisissa ympyröissä. Sain lähikontaktin paikalliseen yläluokkaan kaverin kaverin uima-allasjuhlissa. Hengasimme altaanvieressä olevassa lisärakennuksessa, jonka olohuoneeseen olisi mahtunut meidän entinen omakotitalo.Ylin kuva on otettu allastalon seinää kipuavien viinirypäleköynnösten katveessa. Isäntämme isoisä oli joskus ollut jonkun kaupungin pormestari, mikä selittää hulppeat tilukset. Harmikseni en osaa ranskaa, joten olin uimisen, krokettimatsin ja vohvelinsyönnin jälkeen karkoitettuna jonnekin sosiaaliseen periferiaan. Tyydyin kuuntelemaan David Bowieta iPodillani ja silittelemään 13-vuotiasta lähes sokeaa kultaista noutajaa nimeltään Tornade kun muut kirmasivat talon pihalla olevalla tenniskentällä. Ei kovin eurooppalaista meininkiä minulta.. Vohvelit oli kyllä hyviä, vaikka "going native" ei aivan onnistunutkaan. Huolestuttavinta oli tunteeni täydellisestä joukkoon kuulumattomuudesta vaikka kaikki olivatkin kovin ystävällisiä. Huomio itselle: opettele ranskaa. Tai ehkä olen vain siinä vaiheessa kuukautta, että itkupilli-/itsesäälivaihe olisi tullut joka tapauksessa. Tämä tutkimukseni ei ole kovin objektiivinen, mutta eipä ole mikään mukaan tiedon keräys.

Lisää tietoja muutaman päivän kuluttua. Aion seuraavaksi tyhjentää valkoviinilasini, kurtistaa kulmani ja miettiä mitä täällä maailmassa oikein tapahtuu..eli en tehdä mitään mistä seuraisi juurikaan mitään.

V.M.